Avaruustutkimus

Sputnik – Avaruusajan alku

Raketti on todella vanha keksintö. Kiinalaiset käyttivät raketteja jo noin tuhat vuotta sitten juhlissa ja sodissa. On kuitenkin eri asia ampua pikku raketteja uutena vuotena, kuin laukaista isoja kantoraketteja avaruuteen. Vuosina 1957–58 vietettiin Kansainvälistä geofysiikan vuotta. Silloin maata tutkittiin monin eri tavoin. Sekä Neuvostoliitto että Yhdysvallat suunnittelivat lähettävänsä Maata kiertävälle radalle satelliitin, jonka avulla saisi tietoa Maan lähiavaruudesta. Vaikka suunnitelmista tiedettiin, Neuvostoliiton ensimmäinen satelliitti tuli maailmalle yllätyksenä. Sputnik 1 laukaistiin 4. lokakuuta 1957 ja yhtäkkiä avaruusaika oli alkanut!

Matkatoverit

Sputnik välitti tietoa esim. lämpötilasta ja sen signaali kuului radiosta piipityksenä. Satelliitti näkyi myös öisellä tähtitaivaalla liikkuvana valopilkkuna, jota ihmeteltiin ympäri maailman, myös Suomessa.

Sputnik on Venäjää ja tarkoittaa ”matkatoveria”. Neuvostoliitto laukaisi ensimmäisen satelliittinsa kaveriksi kuukautta myöhemmin Sputnik 2:n. Sen mukana oli elävä olento, Laika niminen koira. Sille kävi kuitenkin huonosti, koska kapselia ei oltu suunniteltu paluuta varten.

Ensimmäinen satelliitti ehti syöksyä ilmakehään ennen kuin Yhdysvallat sai laukaista ensimmäisen satelliittinsa, Explorer 1:n, helmikuussa 1958.

Ensimmäiset ihmiset avaruudessa

Neuvostoliitto laukaisi ensimmäisen satelliitin ja se lähetti myös ensimmäisen ihmisen avaruuteen. Juri Gagarin nousi huhtikuussa 1961, Vostok 1 –aluksessaan kiertoradalle. Hän pääsi ihastelemaan maisemia, joita kukaan ei ollut koskaan aiemmin nähnyt. Sinisävyinen maapallo kaareutui hänen allaan sysimustan taivaan alla.

Gagarin teki yhden kierroksen Maan ympäri ja palasi sitten takaisin. Pallomaisessa kapselissa oli lämpökilpi, joka suojeli Gagarinia ilman kitkan aiheuttamalta kuumentumiselta. Avaruusalukset tulevat takaisin Maan ilmakehään niin nopeasti, melkein 30 000km/h, että ilman suojausta ne palaisivat poroksi.

Kapseli tömähti lopulta laskuvarjojen hidastamana maahan. Gagarin oli poistunut siitä heittoistuimella jo seitsemän kilometrin korkeudessa ja leijui oman laskuvarjonsa varassa alas asti. Se pidettiin salassa pitkään, koska lentoennätykset hyväksytään vain, jos ohjaaja on aluksessaan lähdöstä laskeutumiseen saakka.

Avaruusasemat

Avaruusasema on avaruudessa oleva alus joka tarjoaa mahdollisuuden elää ja asua avaruudessa jopa vuosia. Nimittäin tietyt avaruuslentäjät voivat asua asemalla enintään 2.v kerrallaan. Avaruus asemat keksi Venäläinen Konstantin Tsiolkovitski 1920 luvulla. Avaruusasemat ovat maan matalilla kiertoradoilla (200-400km merenpinnasta). Avaruusasemat eivät liiku nopeasti koska niillä ei ole suuria työntövoimaa tuottavia raketteja, mutta useita pieniä raketteja aluksen ratakorkeuden ja asennon säätelyyn. Avaruusasemat ovat suurimpia avaruusaluksia. Ihmisiä ei avaruusasemille tuoda enää kovin paljon, nimittäin on keksitty robotteja joita lähetetään asemille.

Raketit

Rakettimoottorit toimivat samalla tekniikalla kuin suihkumoottorit. Ne liikkuvat jalo kaasujen rajussa palamisessa. Palaminen tarvitsee ilmaa mutta avaruudessa ei ole happea, siksi aluksen on otettava happea mukaan. Avaruuteen otetaan ilmaa nestemäisessä muodossa. Jopa kuussa on käyty raketein ja tutkimusluotaimilla. Ensimmäisen ihminen kuussa oli Neil Armston Raketteja ei enää paljon lähetetä koska luotaimet voivat tutkia avaruutta.
Jo 1600 luvulla fyysikko Isaac Newton (Englantilainen) mietti miten voisi päästä avaruuteen. Aurinkokuntamme on nykyään täynnä tutkimusluotaimia, kantoraketteja ja sateeneliittejä. Maan kiertorata on täynnä sateeneliittejä joita ei käytetä tai ne toimivat viallisesti. Taas ensimmäinen ihminen avaruudessa oli Neuvostoliittolainen Juri Gagarin. Hän kirsi Maata 108 minuutin ajan Vostok 1- avaruusaluksella.

Sääsatelliittit

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa on lähettänyt maata kiertävälle radalle ensimmäisenä satelliittina joka lähetti tietoa jatkuvasti. Aluksi avaruudenvalloittaminen oli kahden valtion Neuvostoliiton(Nykyisin Venäjä.) ja yhdysvaltojen keksineistä kilpailujen halua näyttää teknisen etevyytensä muulle maailmalle. Nykyään maata kiertäviä satelliittejä käytetään kaikissa maissa mm tietokone yhtteyksiin, sään ennustamisiin, luonnon varojen ja ympäristön tutkimuksiin sekä GPS-paikannukseen. Suomalaiset ovat olleet mukana satelliittien osien suunnittelussa ja valmistamisessa.

Lähteet

Pisara 5. WSOY 2007.
Heureka – tiede on hauskaa

Tekijät: Jasmiina Anttonen, Arttu Järvinen ja Alper Itkonen